Kadonneita rakennuksia, osa 1: Nuorisoseuratalo
6 marraskuu, 2016Vääksyn Nuorisoseurantalon (1896-1967) paikalla sijaitsevat nykyään vuonna 2014 valmistuneen Aurinkovuoren koulun piha-alueet. Jo ennen nykyistä koulua paikalla ehdittiin opiskella kolmisenkymmentä vuotta. 1960-luvulla rakennettu aikaisempi koulurakennus päädyttiin kuitenkin purkamaan kokonaan oppilaiden ja opettajien terveyden vaarantaneiden sisäilmaongelmien takia. Purku- ja uudisrakennustöiden myllerryksessä piha-alueelta poistettiin myös muistomerkki, joka kertoi paikan kouluaikoja edeltävästä historiasta. Muistomerkki palautettiin syksyllä 2016 lähelle alkuperäistä sijaintipaikkaansa, jossa se vuosikymmenten ajan ehti kertoa alueen nuorisoseuratyön historiasta.
Tuo muistomerkki pystytettiin alunperin nuorisoseuratyön 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 1943 ja siinä lukee: ”Täällä Päijänteen välkkyvien vesien äärellä aloitettiin Etelä-Hämeen Nuorisoseuratyö vuonna 1893. Ei huku se kansa yöhön, joka valoon rynnistää”.
Nuorisoseurantalo paikalle valmistui vuonna 1896. Talon vihkiäisiä 2.8.1896 vietettiin juhlavissa merkeissä. Juhlapuhetta oli pitämässä mm. professori Danielson-Kalmari. Sanomalehdessä ylistettiin talon olevan ”komein laatuaan maaseudulla. Siinä on 5 isoa huonetta, avara etehinen ja komea juhlasali, jossa on tilava, hyvillä kulisseilla ja neiti Holmströmin maalaamalla esiripulla varustettu näyttämö ja sitä vastapäisellä seinällä komea parveke. Kaikki on ajanmukaista, tarkoitustaan vastaavaa.” (Asikkalan historia, Blomstedt 1981)
Talon piha-alueelle rakennettiin myös laululava sekä yleisökenttä. Laululava sijaitsi suurinpiirtein nykyisen Aurinkovuoren koulun kohdalla ja se uudistettiin ainakin kertaalleen. Uutta laululavaa ei tosin pidetty niin kauniina kuin aikaisempaa, yllä olevassa kuvassa näkyvää. (Uudemmasta meillä ei valitettavasti ole sellaista kuvaa julkaistavaksi, jossa se näkyisi kokonaan.)
Nuorisoseuratoiminta oli aktiivista ja talolle oli paljon käyttöä, se oli aikansa varsinainen kulttuurikeskus. Talossa järjestettiin mm. iltamia, näytelmiä ja elokuvanäytöksiä. Nuorisoseuralla oli soittokunta, joka keikkaili ympäri maakuntaa. Maakuntajuhlat olivat isoja tapahtumia, joihin liittyi mm. näyttävät kulkueet kylän halki. Urheilukilpailuita varten oli mm. juoksurata, joka ei muistelmien mukaan aivan täyttäisi nykyvaatimuksia möykkyineen ja mutkineen…
Toiminta oli omaehtoista, ihmisten vapaaehtoisuuteen ja talkootyöhön perustuvaa kuten tuohon aikaan oli tapana. Nuorisoseurantalo toimi jopa kauppapaikkana, kun kiertävä kauppias ”laukkuryssä” kävi talolla kaupittelemassa erilaista tavaraa ja rihkamaa.
Kanavalla luotsina työskennellyt Jaakko Harjukari oli aktiivinen tekijä Nuorisoseuran toiminnoissa. Luotsi oli valtion virkamies, mutta talvisin virkaan liittyvät työtehtävät olivat luonnollisesti vähäisiä. Musikaalisesti lahjakas Harjukari hyödynsi aikaansa monipuolisesti kulttuurin parissa. Hän johti soittokuntaa ja perustamaansa Lauluveikot-kuoroa. Hän myös hoiti nuorisoseurantalolla pyöritettäviä elokuvanäytöksiä ja jopa kioskia vaimonsa Aunen kanssa. Esitettävät elokuvat Harjukari valitsi mainosjulisteista, joita hänelle käytiin esittelemässä.
Talolla toimi kioski kouluaikoina, naapurissa sijainneen Asikkalan yhteiskoulun rehtorin suureksi mieliharmiksi. Rehtori ei nimittäin lainkaan pitänyt siitä, että oppilaat kävivät ostamassa Nuorisoseuran kioskilta karkkia.
Vääksyn kulttuurielämään merkittävästi vaikuttanut Jaakko Harjukari kuoli vuonna 1961. Samoihin aikoihin osui yhteiskunnallinen murros, joka kautta Suomen johti vähitellen yhteisöjen omistamien talojen toiminnan hiipumiseen ja tyhjilleen jäämiseen. 70 vuotta palvellut nuorisoseurantalo purettiin vuonna 1967.
(c) Reetta Nousiainen
Kuva nuorisoseurantalosta: Marjatta Sepän arkistosta.
Lähteet: Blomstedt 1981, Asikkalan historia.
Aarne Harjukarin, Maija Vuorion ja Erkki Raunion haastattelut.