Kasvillisuus

Norrlinin puiston kasvillisuus

Luonnonvarainen kasvillisuus ja vanhat kasvikannat

Puisto on suurelta osaltaan rehevää joenvarsilehtoa, jossa kasvaa luonnonvaraisina puulajeina mm. tervaleppä, tammi, vaahtera ja tuomi. Pensaskasvillisuudessa esiintyy mm. koiranheisi, lehtokuusama, korpipaatsama ja terttuselja. Puiston aluskasvillisuudessa viihtyvät luontaisesti mm. saniaiset ja mesiangervo. Puistossa esiintyy keltavuokko, sinivuokko ja valkovuokko sekä erittäin harvinainen alppivuokko. Puistossa on havaittu myös mm. nukula, koirankieli, sormustinkukka ja ukontulikukka. Hiljaisuuden majan ympärillä kasvaa vanhoja omenapuita ja marjapensaita muistoina vanhasta puutarhasta.

Puiston rinteessä kasvaa valtava pihta, joka on tiettävästi professori Norrlinin istuttama. Suuria pihtoja on ollut useampia, mutta valitettavasti niitä on ehditty takavuosina hävittää. Näiden pihtojen siementaimia on kuitenkin ilahduttavasti noussut sieltä täältä kasvuun.

Professori Norrlinin peruja on myös jättitatar, joka kasvaa viidakkomaisena esiintymänä puistotien varressa. Vaikka laji nykyään luokitellaan Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi, annetaan sen puistossa kasvaa rajatulla alueella yhtenä merkkinä puiston historiasta.

Puiston hoitoperiaatteet

Norrlinin puistoa hoidetaan metsäpuutarhana, jossa pääpaino on luonnonmukaisella kasvillisuudella. Alkuperäiskasveille luodaan edellytyksiä säilyä estämällä puiston uudelleen risukoituminen. Valikoiduille alueille istutetaan puutarhakasveja sekä erilaisia jalopuita. Tavoitteena on kerroksellinen kasvillisuus: aluskasvillisuus, pensaat, puut. Sellainen houkuttaa elinympäristönä myös lintuja ja muita eläimiä. Luonnonvaraisen kasvillisuuden rinnalle istutetaan kasvupaikoilla luontaisesti viihtyviä puutarhakasveja. Perennoissa suositaan vanhoja maatiaiskantoja, kestäviä perinnekasveja.

Perimätietona on säilynyt tietoa kasveista, joita J.P. Norrlin toi puistoon muualta kotimaasta ja ulkomailta. Puistossa ovat viihtyneet muun muassa Pohjolan kuningatar, joka on vanha venäläinen ruusulajike, jasmike, suviruusu, lehtosinilatva, siperianhernepensas, mustamarjaorapihlaja, kevätkaihonkukka, jalokiurunkannus, suopayrtti, keltapäivänlilja, varjolilja, pihlaja-angervo, idänunikko ja harmaamalvikki. Puiston alueella kerrotaan kasvaneen myös keltanoita (joiden tutkijana J.P. Norrlin erityisesti tuli tunnetuksi), kevätlinnunherne, tarhatyräkki, mustaselja, maahumala, idänukonpalko ja kellertävä idänkeulankärki. Näitä kasveja valitaan mahdollisuuksien mukaan uusiin istutuksiin.

Puistossa on myös luonnonvaraisessa tilassa pidettävä lintualue. Vääksynjoen rannat ovat luonnostaan tärkeitä lintujen pesimäalueita. Lintualueeseen ei juuri kohdisteta hoitotoimenpiteitä, mutta sen suojiin on kasattu lahopuuröykkiöitä, jonne osa puiston vuotuisessa hoidossa syntyvästä risujätteestä jätetään suunnitelmallisesti lahoamaan. Lahopuu monipuolistaa eliökantaa ja risukasat tarjoavat myös suojaisia pesimäpaikkoja eläimille. Talvisin puistossa pidetään pikkulinnuille ruokintapaikkaa.

Puistoon on istutettu runsaasti uusia kasveja sekä taimistoilta ostettuina että lahjoitettuina siirrännäisinä vanhoista puutarhoista. Asikkalan kunnan omistaman, jo puretun Saran matkustajakodin villiintyneestä puutarhasta on saatu siirtää lukuisia vanhoja puutarhakasveja Norrlinin puistoon. Osa kasvikannoista voi jopa olla alkujaan Norrlinin puistosta peräisin, sillä puiston jäätyä rappeutumaan, paikalliset noutivat sieltä omiin puutarhoihinsa runsain määrin perennoja ja pensaita. Monista muistakin vanhoista puutarhoista on saatu kasvilahjoituksia ja puistoon on hankittu taimistoilta kotimaisia puun- ja pensaantaimia. Puistoon on istutettu mm. tammen, siperianpihdan ja hopeakuusen taimia, koreanpihta, lehtikuusi, saarni, hevoskastanja, erilaisia pihlaja- ja tuomilajikkeita. Puistoon on perustettu kasvilahjoitusten kautta myös hedelmä- ja marjatarha, ruusurinne sekä useita pensas- ja perenna-alueita. Osa kasveista on nimikoitu.