Valituslupahakemus Korkeimmalle hallinto-oikeudelle Vääksyn yhteiskoulun A-osan purkupäätöksestä

Oikeuden päätöksellä on Asikkalaa laajempia vaikutuksia yleiskaavalla suojeltujen rakennusten purkulupakäytäntöihin. Siksi on tärkeää, että Korkein hallinto-oikeus ottaa purkulupa-asian käsittelyyn. Ensinnäkin oikeuskäytännössä tarvitaan linjaus siitä, onko tulkinta kuntien velvollisuudesta pitää asemakaava ajan tasalla muuttunut. Toisekseen linjaus tarvitaan koskien asiantuntijalausuntojen ja riittävien selvitysten painoarvoa päätöksenteossa. Myös ilmastonmuutos tuo uudenlaisia haasteita maankäyttö- ja rakennuslain soveltamiselle.

Päijät-Hämeen maakuntamuseon lausunnossa purkamisluvasta todetaan, että A-osa erottuu selkeästi koulun kerroksellisesta rakennuskokonaisuudesta ja on säilyttänyt pääosin vanhat tunnistettavat julkisivunsa. Myös A-osan rakennushistoriaselvitys osoittaa, että vuosien 1999-2000 remontti on tehty alkuperäistä kunnioittaen ja säilyttäen. Selvityksen mukaan Vääksyn yhteiskoulun alkuperäiset tyylipiirteet ovat säilyneet hyvin sekä sisä- että ulkotiloissa. 

Suojeltu rakennus edelleen purku-uhan alainen

Vääksyn yhteiskoulun (VYK) koostuu 1930-, 1950-, 1970- ja 2000-luvuilla rakennetuista osista (A-D). Rakennuksissa todettujen sisäilmaongelmien vuoksi kunnan koulutyöryhmä esitti kaikkien osien purkamista ja uuden koulun rakentamista. Vanhin A-osa on yleiskaavassa suojeltu sr-2 -merkinnällä. Päättäessään uuden koulukiinteistön rakentamisesta 4.6.2018 Asikkalan kunnanvaltuusto päätti purkuluvan hakemisesta A-osalle, Päijät-Hämeen maakuntamuseon kielteisestä lausunnosta huolimatta. Tilannetta päätettiin myös tarkastella uudelleen purkulupakäsittelyn jälkeen. 

Asikkalan rakennustarkastaja myönsi purkuluvan kesäkuussa 2019. Muun muassa Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys ry teki oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan päätöksestä Asikkalan ympäristölautakunnalle. Ympäristölautakunta kumosi rakennustarkastajan päätöksen syyskuussa 2019. Asikkalan tekninen lautakunta puolestaan valitti ympäristölautakunnan päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus päätti 21.6.2021 ympäristölautakunnan päätöksen kumoamisesta palauttaen asian sille käsiteltäväksi. 

Sittemmin koulun uudisrakennuksen suunnittelua on jatkettu erillään vanhasta A-osasta. Silti suojeltu vanha koulu on edelleen purku-uhan alainen. Valitusperusteiden huolellisen tarkastelun ja tarkan harkinnan jälkeen yhdistys päätti hakea KHO:lta valituslupaa koulun pelastamiseksi. Valituslupa-anomus ei koske uudisrakennusta eikä B-D -osia.

Seuraavissa kappaleissa on tiivistettynä Korkeimmalle hallinto-oikeudelle esitetyt perusteet valitusluvalle.

Asikkalan ympäristölautakunnan päätöstä ei osoitettu lainvastaiseksi

Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumosi Asikkalan ympäristölautakunnan asiassa tekemän päätöksen, vaikka se ei katsonut ympäristölautakunnan menetelleen virheellisesti, kuten kunnan tekninen lautakunta valituksessaan esitti. 

Ympäristölautakunta perusteli päätöstään yleiskaavan suojelumerkinnällä sekä museolta saamallaan asiantuntijalausunnolla. Lautakunta on oikeutetusti käyttänyt maankäyttö- ja rakennuslain 139 § mukaista harkintavaltaa tehdessään päätöstä. 

Hallintotuomioistuin siis poikkesi lainmukaisuuden arvioinnista ja käytti kokonaisharkintaa. Lain mukaan näin voidaan menetellä, jos asia on erityisen yksityisen oikeusturvan kannalta tarpeellista. VYKin tapauksessa ei kuitenkaan ole osoitettu, mikä oikeusturvan kannalta merkittävä intressi olisi edellyttänyt purkuluvan myöntämistä. Kulttuurihistorialliset ja paikalliset rakennushistorialliset arvot päinvastoin puoltavat A-osan säilyttämistä. 

Kunta on myös sitoutunut kestävään kehitykseen, jonka toteuttamiseksi rakennuskannassa ensisijainen tavoite on olemassa olevien korjauskelpoisten rakennusten saneeraus. Jotta nämä intressit ympäristölautakunnan päätöksessä olisi voitu sivuuttaa, olisi tarvittu painavia intressejä rakennuksen purkamiseksi. 

Laajemmat vaikutukset purkulupakäytäntöön ja kuntien velvollisuuteen ylläpitää asemakaavoja 

Hallinto-oikeus perustelee päätöstään sillä, että suojelumerkinnän A-osalle määrittelevän osayleiskaavan laatimisesta on kulunut aikaa.  Asemakaavaan (1988) verrattuna yleiskaava (2010) on kuitenkin huomattavasti tuoreempi, ja siksikin sen suojelumerkinnälle on annettava tässä asiassa merkitystä. Purkulupaa puoltava tekijä ei voi olla se, ettei kunta ole osoittanut halua asemakaavoituksen aloittamiseen sen omassa omistuksessa olevien kiinteistöjen osalta. Yleisen edun kannalta on tärkeää, että korkein hallinto-oikeus päätöksellään vahvistaisi, että kunnan velvollisuus on pitää asemakaava ajan tasalla eikä se voi tätä velvollisuutta välttämällä edistää rakennusten purkamista. Purkulupapäätöksessä on jopa virheellisesti todettu, että asemakaava on toteutunut eikä siihen kohdistu muutospaineita.

Asikkalan kunta on hallinto-oikeuteen tässä asiassa tekemänsä valituksen jälkeen hakenut jo kolmatta kertaa poikkeuslupaa voimassa olevaan asemakaavaan koulualueen rakentamisalueen ylittämiseksi. Toistuvat kunnan poikkeuslupahakemukset osoittavat, että asemakaava ei ole ajantasainen.

Maankäyttö- ja rakennuslaki on asemakaavoitetuilla alueilla ensisijainen suhteessa rakennusperintölakiin. Hämeen ELY-keskus on 4.2.2021 tekemällään päätöksellä todennut, että A-osaa ei ole tarkoituksenmukaista suojella rakennusperintölailla, vaan sen säilyttäminen on jätettävä ratkaistavaksi maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa menettelyssä. Museovirasto on lausunnossaan 17.2.2020 todennut, että asemakaavoituksen keinot ovat riittävät kohteen suojeluun, ja että koulun alueen asemakaava on vanhentunut eikä siinä ole huomioitu rakennuskulttuuriin liittyviä arvoja. 

Jos kuntien velvollisuutta ajantasaistaa asemakaavansa MRL:n 60§:n mukaisesti ei oikeuskäytännössä noudateta, se vaikeuttaa viranomaisohjausta ja johtaa ristiriitatilanteisiin, jossa suojeluun ei oteta kantaa millään purkulupaprosessin ulkopuolisella menettelyllä. Tällaista sääntelyn ulkopuolelle jäävää tilannetta ei ole lakeja säädettäessä selvästikään otettu huomioon eikä se vastaa lainsäätäjän tarkoitusta. Maankäytön ja kaavoituksen suunnittelujärjestelmän tarkoitus ei toteudu, jos kaavoitusmonopolia hallitseva kunta pyrkii itse operoimaan poikkeamislupien turvin ja välttämään velvollisuuttaan pitää asemakaava ajantasaisena omistamallaan kiinteistöllä. On otettava huomioon, että kaavoitusvallan lisäksi kunnalla on Suomen perustuslain mukaan myös vastuu kulttuuriperinnöstä sekä hyvän hallinnon noudattamisesta.

Osayleiskaavassa on suojelumääräys, joka edellyttää asiantuntijalausunnon pyytämistä purkulupa-asioissa. Rakennustarkastaja ja hallinto-oikeus ovat sivuuttaneet asiantuntijatahon (museo) kielteisen lausunnon, vaikka juuri museo on kulttuuriympäristön arvojen ja suojelun asiantuntija. Kaavamääräys asiantuntijaviranomaisen kuulemisesta menettää tällöin käytännössä merkityksensä. Maanomistajien tasapuolinen kohtelu edellyttäisi muidenkin osayleiskaavasuojeltujen rakennusten kohtelua vastaavalla tavalla. Siksi KHO:n päätöksellä on katsottava olevan rakennussuojelun kannalta laajempaa merkitystä, kun purkamisluvan edellytysten rajoja asetetaan.

Rakennushistoriaselvitystä ei otettu huomioon Hallinto-oikeuden päätöksessä

Hallinto-oikeus sivuuttaa johtopäätöksissään kokonaan Päijät-Hämeen maakuntamuseon asiantuntijana antamat lausunnot. Ympäristölautakunnan päätöksenteon kannalta lausunto on kuitenkin hallinto-oikeudellisesti merkittävä. Vääksyn osayleiskaavassa edellytetään, että ko. viranomaiselta on pyydettävä purkulupaa varten lausunto rakennuksesta, joka on kaavassa merkitty sr-2-suojelumerkinnällä.

Hallinto-oikeuden päätöksessä mainitaan, että A-osan rakennushistorialliset arvot olisivat laskeneet rakennussuojelun kannalta merkittävällä tavalla vuoden 1999 muutostöiden johdosta. Rakennus on kuitenkin saanut rakennushistoriallisiin arvoihin perustuvan suojelumerkinnän vuonna 2010, eli muutostöiden jälkeen. Rakennuksen arvot eivät ole vähentyneet tai muuttuneet osayleiskaavan laatimisen tai voimaantulon jälkeen. 

Päijät-Hämeen maakuntamuseon lausunnossa purkamisluvasta 18.1.2019 todetaan, että A-osa erottuu selkeästi koulun kerroksellisesta rakennuskokonaisuudesta ja on säilyttänyt pääosin vanhat tunnistettavat julkisivunsa. Myös A-osan rakennushistoriaselvitys (2019) osoittaa, että vuosien 1999-2000 remontti on tehty alkuperäistä kunnioittaen ja säilyttäen. Selvityksen mukaan Vääksyn yhteiskoulun alkuperäiset tyylipiirteet ovat säilyneet hyvin sekä sisä- että ulkotiloissa. 

Valitettavasti kunta teetti tarkemman rakennushistoriaselvityksen vasta sen jälkeen, kun rakennustarkastaja oli myöntänyt purkamisluvan rakennukselle. Rakennusvalvonnassa ei siis purkamisluvan myöntämishetkellä ollut tarpeeksi tietoa kohteen arvosta eikä lupa perustu riittäviin selvityksiin. Myöskään hallinto-oikeuden kokonaisharkinnassa rakennushistoriaselvitys ei ole ollut mukana. 

On myös huomattava, että hallinto-oikeus totesi päätöksessään, ettei rakennuksen kunto, korjauskustannukset tai käyttötarkoitus ole peruste purkamispäätökselle. Asikkalan kunta oli perustellut purkulupaa sillä, ettei kohde sovellu nykyaikaiseksi koulurakennukseksi ja että kunnalla ei ole osoittaa sille muuta käyttöä.  Opetushallitus ei kuitenkaan uudessa opetussuunnitelmassa edellytä kunnilta uusien koulurakennusten rakentamista.  Huomioitavaa on, että B-D-osat korvaava uudisrakennus antaa kunnalle mahdollisuuden nykyaikaistaa oppimisympäristöjä.

Selvitysten perusteella koulurakennus ei ole purkukunnossa eikä rakennuksessa ole hometta, vaan sisäilmaongelmien on todettu johtuvan väärin toteutetusta ilmanvaihdosta, joka on korjattavissa. Riskirakenteet ovat vastaavia kuin muissakin saman aikakauden rakennuksissa, joista useita suojellaan ja käytetään edelleen. Kunnanvaltuuston uutta koulua ja A-osan purkulupaa koskevan päätöksen tausta-aineistona oli Swecon kustannusarvio A-osan saneerauksesta. Huomiotta on jäänyt, että raportissa mainitaan kustannusarvion oleva karkea ja tehty oletuksella, että rakennus puretaan runkoon asti, mikä ei kuitenkaan ole tarpeellista. Raportti perustuu olettamuksiin, ei tutkimuksiin. Myös museo on omassa lausunnossaan kyseenalaistanut saneerauksen kustannusarvion ja mittakaavan edellyttäen kohteeseen paremmin soveltuvaa selvitystä, jota kunta ei ole kuitenkaan teettänyt.

Kunta ei ole osoittanut, miten se on yrittänyt etsiä tilalle uutta käyttöä. 

Kestävän kehityksen vaatimukset 

Ilmastonmuutos tuo uudenlaisia haasteita maankäyttö- ja rakennuslain soveltamiselle. Vanhan rakennuksen korjaaminen on useimmiten ympäristön kannalta kestävämpi ratkaisu kuin uuden rakentaminen. Siksi on tärkeää, että korkein hallinto-oikeus linjaa olemassa olevan rakennuskannan suojelun ensisijaisuutta purkamisen sijaan silloin, kun se lainsäädännön rajoissa on mahdollista.