Vääksyn kanavamiljöö on ihastuttanut kauneudellaan kautta vuosisadan.
Lähtekää Tekin kävelylle kanavapuistoon ja ihailemaan luonnonkaunista Vääksynjokea.
Kanavassa lipuvat laivat ja niiden sulutus ovat elämys vuosikymmenestä toiseen.
Tutustukaa vanhaan keskustaan ja sen idyllisiin rakennuksiin, joissa pienyrittäjyys on
kukoistanut jo huvilaelämän kultakaudella yli sata vuotta sitten.

Klikkaile alla olevan kartan kohteita ja tutustu tarkemmin!

Image Map
  1. Vääksyn Kanava
    kohde1


    Kanavaa Vesijärven ja Päijänteen välille suunniteltiin useaankin otteeseen 1700- ja 1800-luvuilla liittyen eteläisen Suomen uusien kaupunkien ja rauta- ja vesiteiden perustamiseen. Lopulta kanava rakennettiin vuosina 1868-1871 hyödyntäen osittain Vääksynjoen uomaa. Näin aukesi vesitie Päijänteeltä Lahden kylään, josta taas kanavan kanssa samanaikaisesti rakennettu rautatie johti Riihimäelle ja edelleen Helsinkiin. Kanavan sulku rakennettiin alun perin puusta. Kanavaa laajennettiin ja sulku uudelleenrakennettiin vuosina 1908-1911. Lehtiuutinen kertoi laajennustöiden etenemisestä:”Wääksyn kanawan työt owat jo ehtineet siksi pitkälle, että wiime keskiwiikkona alettiin wäliaikaisia sulkuja purkaa. Sulkukamari on nyt entistä pitempi, rakennettu kaunista waaleanharmaasta graniitista ja pohja betonista. Sulkuportit owat paljoa entistä jykewämmät. Sulun seinämiin on pariin paikkaan kummallekin siwulle muurattu mukawat tikapuut, jotka ylettywät yläreunasta pohjaan saakka. Entisen wetosillan sijaan on tehty uhkea rautainen kääntösilta. Sulun ja Päijänteen wälinen kanawan osa on kokolailla entistä leweämmäksi kaiwettu ja sulun lähellä wielä erikoisesti lawennettu niin, että suuremmatkin laiwat waikeudetta pääsewät suurienkin proomujen ohi. Kanawan rannat owat wedenpinnan alapuolelta ylös saakka muuratut suurista kiwilohkareista sementtilaastilla. Sulun yläpuolella on kanawaa myöskin laajennettu sekä entistä mutkaa koko joukon suorittu.” (Uusmaalainen 29.4.1910)

    Nykyinen läppäsilta kanavan sululla on rakennettu 1975, jolloin kanava on edellisen kerran osittain tyhjennetty kunnostustöiden takia. Nykypäivänä Vääksyn kanava on Suomen vilkkain veneilykanava. Pituutta kanavalla on 1,3 km ja vedenpintojen korkeusero sulussa on noin 3 metriä. (Kuva: vanha postikortti)

  2. Kanavan odotushuone
    kohde2_2


    Kanavan sululla sijaitsevassa pienessä vaaleassa rakennuksessa toimii kesäisin kahvila, mutta alun perin kyseinen rakennus on ollut kanavan odotushuone laivamatkustajille. Odotushuoneessa oli kaksi puolta omilla sisäänkäynneillään, suurempi huone oli tarkoitettu miehille ja pienempi naisille – sekä eläimille. Odotushuoneen lähistöllä sijaitsivat myös matkustavaisten ulkorakennus ja kanavamiesten sauna. Odotushuoneen on suunnitellut 1910 arkkitehti Thure Hellström, joka on tunnettu lukuisten rautatieasemien suunnittelijana. Kanava-alueiden rakennuksia suunnittelivat yleisesti samat henkilöt kuin rautateiden rakennuksia. Kuten rautatieasemat puistoineen, myös kanavamiljööt suunniteltiin aikanaan huolella. Kanavaa reunustivat ryhdikkäät puurivit, sulun ympäristöön taas keskittyi kanavahenkilöstön toimisto- ja asuinrakennukset piharakennuksineen ja hoidettuine pihapiireineen. (ks. kohde 33)

  3. Jokiranta ja Nahkurin verstas
    kohde3-1


    Käsityöläisyyden tarpeisiin on aikanaan rakennettu nämä rakennukset, jotka tänäkin päivänä kesäisin tarjoilevat kädentaitojen runsautta. Vääksynjoen mutkassa sijaitsevan Jokirannan huvilan ja verstasrakennuksen on rakennuttanut nahkuri Gustaf Vuorio noin vuonna 1920. Nahkurin ammatin harjoittamiseen tarvittiin vettä, joten virran varrella oli ihanteellinen paikka tälle käsityöläiselle. Pihapiiriin kuului myös saunarakennus. Mylläri Joel Leino osti tilan 1928 ja se pysyikin hänen perheensä omistuksessa 45 vuotta. Tämän jälkeen Jokirannan huvila siirtyi edelleen yksityisomistukseen vapaa-ajan-asunnoksi ja myöhemmin edelleen asuinkäyttöön, kunnes Asikkalan kunta osti kiinteistön 1997. Toivo Kärki-tapahtumalavan alueella oli puutarha, jonka vanhoista omenapuista vielä jokunen reunustaa tietä huvilan pääsisäänkäynnille.

  4. Osuusmeijeri
    kohde4


    Länsi-Asikkalan Osuusmeijeri aloitti toimintansa joulukuussa 1927 ja meijerinä rakennus palvelikin peräti vuoteen 1987. Rakennuksen ensimmäinen kerros on rakennettu betonista ja alkujaan asuintiloina toiminut yläkerros hirrestä. Rakennusta on laajennettu ja muutettu useaan otteeseen tuotannon vaatimusten mukaan. Meijeritoiminnan päätyttyä rakennus toimi paloasemana vuodet 1989-97. Tämän jälkeen rakennus kunnostettiin perusteellisesti ja vuodesta 2001 se on tunnettu Päijännetalona, jossa toimii Kalastusmuseo ja matkailuneuvonta. Kesällä 2016 rakennuksen toisessa päädyssä aloitti toimintansa Kanavan Panimo, joten rakennuksen alkuperäinen käyttötarkoitus tuotantolaitoksena saa näin jatkoa – tuotteet ovat vain toiset.

  5. Vääksyn Mylly Oy
    kohde5


    Vääksyn uuden myllyn rakentaminen keskeytyi ensin sodan takia, mutta mylly pääsi aloittamaan toimintansa vuonna 1942. Myllyn viereen rakennettiin myös asuin- ja konttorirakennus, jonka alakerrassa toimi alkuaikoina leipomo. Hevospuomi myllyn pihalla muistuttaa niistä ajoista, kun viljelijät kuljettivat omat viljansa jauhettaviksi kauramoottorien avulla. Aluksi suurin osa tuotannosta koostuikin tästä toiminnasta, myöhemmin leipomoista on tullut merkittäviä asiakkaita. Myllyssä toimii ympärivuotisesti vanhan ajan Myllypuoti, jossa myydään erilaisia jauhotuotteita ja hiutaleita arkisin klo 7-16.

  6. Vuorisen täysihoitola
    kohde6


    Vääksyssä oli huvilaelämän kultakaudella useitakin täysihoitoloita, joissa majoittui kesäasukkaita. Talvisin täysihoitolat palvelivat yleensä koululaiskortteereina kaukana kouluista asuville oppilaille. Vuorisen täysihoitola toimi vuodesta 1922 aina 1960-luvulle saakka. Rakennus on alkujaan 1910-luvulta ja se on laajennettu nykyiseen kokoonsa 1927. Suurella lasikuistilla toimi kesäravintola. Rakennuksia pihapiireineen on kunnossapidetty aikakauden arkkitehtuuria ja rakennustapaa kunnioittaen. Nykyisin yksityiskäytössä.

  7. Mäntymäki
    kohde7


    Pienen mansardikattoisen huvilan hirsikehikko on siirretty paikalleen vuonna 1927, aikaisemmin se oli palvellut kalamajana Asikkalan kirkonkylän Vedentaalla. Mäntymäen huvilan pitkäaikainen kesäasukas työskenteli aikanaan Asikkalan apteekissa. Hän vietti tällä huvilalla 80 kesää kaikkiaan sadasta kesästään Vääksyssä. Nykyisinkin rakennus on yksityiskäytössä kesähuvilana.

  8. Vaatturin talo
    kohde8


    Kylän vaatturi Mäkisen talo on Myllytien mansardikattoisia rakennuksia ilmeisesti 1910-20- luvulta. Rakennuksen kaunis lasikuisti on säilynyt alkuperäisessä asussaan. Pihapiirissä on vanhoja piharakennuksia: suuri hirsinen saunarakennus sekä kolme maakellaria. Vaatturi Mäkinen kuuluu olleen tarkka siitä, että maitotuotteille, lihoille ja juureksille tuli olla omat kellarinsa. Näiden lisäksi löytyy vielä talosta keittiön kellari. Nykyisin rakennus on yksityiskäytössä.

  9. Apteekin talo
    kohde9


    Vääksyn Apteekinmajoituksen nimi juontaa juurensa rakennuksen historiasta, toimihan rakennuksessa – alunperin Piekkolan torppana tunnetussa – vuodesta 1905 alkaen Lammin haara-apteekki, joka itsenäistyi vuonna 1919 Asikkalan Apteekiksi. Samana vuonna rakennusta levennettiin ja korotettiin mansardikattoiseksi, alun perin se oli yksikerroksinen ja lyhyempi. Piharakennuksessa toimi vuoteen 1925 asti limonaditehdas, jonka tuotteita vietiin laivalla Lahteen ja Jämsänkoskelle. Ensimmäisenä apteekkarina toimi vuosina 1905-1925 Anders Gustaf Blåfield, jonka kuoltua leski ja tytär jatkoivat toimintaa muutaman kuukauden ajan. Vielä samana vuonna 1925 proviisori Alfred Strandberg osti kiinteistön ja apteekki toimi hänen hoidossaan vuoteen 1959. Uusi apteekkari asennutti työhuoneeseensa ”juorupeilin” josta saattoi seurata kadunpuoleista elämää.
    Strandbergin kauden jälkeen Apteekki muutti toiseen rakennukseen ja vanha apteekintalo siirtyi Asikkalan kunnan omistukseen kansalaiskouluksi. Seuraavaksi rakennus siirtyi Rapalan veljeksille 1968. Kunnalle kiinteistö siirtyi jälleen 1970-luvun lopulla ja kunnostettiin Opistotaloksi kansalaisopiston tarpeisiin. Keväällä 2007 rakennus sai uudet omistajat, jotka ovat kunnostuttaneet sen pääosin majoituspalveluyritykseksi, osin omaksi yksityiskodikseen. Uusi pihasaunarakennus on valmistunut 2000-luvulla, vanha limonaditehtaanakin toiminut piharakennus oli kokenut purkutuomion 1980-luvulla.

  10. Verhon talo
    kohde10


    Verhon talossa on toiminut kanavan rakennustyön aikana työmaaruokala, joten se on sijainnut paikallaan jo ennen kanavan rakennustöiden alkua 1868. Rakennus oli tuolloin vielä yksikerroksinen. Sen eteishuoneessa toimi Vääksyn ensimmäinen posti vuosina 1899-1908. Maalari, sittemmin talousneuvos Niilo Verho osti talon vuonna 1916 ja rakennus laajennettiin ja korotettiin mansardikattoiseksi. Vuonna 1918 tiloissa avattiin Vääksyn ensimmäinen erikoisliike: maali-, tapetti- ja paperikauppa. Myöhemmin rakennuksessa toimi  Asikkalan kirja- ja paperikauppa. Pihapiirissä on saunarakennus 1800-luvulta sekä uudempi 1950-luvun piharakennus. Nykyisin yksityiskäytössä.

  11. Leivon talo
    kohde11


    Keltainen rapattu talo toimi aikanaan liikekiinteistönä, sillä entisaikaan Vääksyntie jatkui suoraan sen rappujen edestä alas sillalle yli Vääksynjoen. Sillan jälkeen tiessä oli jyrkkä mutka ja sitten oltiinkin jo kanavalla. Talo on rakennettu nykyiseen asuunsa 1940-luvulla. Aiemmin täsmälleen samalla paikalla sijaitsi katon harja toiseen suuntaan oleva rakennus, joka sodan jälkeisenä säännöstelyaikana remontoitiin uuteen uskoon, kun uutta ei pula-aikana saanut rakentaa.  Rakennuksessa toimi mm. Leivon nahka- valjas- ja kenkäkauppa, Reino Augustinin vaatekauppa, alakerrassa Aksan parturi. Leivon talon vierellä joen penkereellä oli Ristolan kioski. Benjamin Ristolan talo jäi kanavan parkkipaikan alle.

  12. Osula ja maitokauppa
    kohde12


    Vesimyllyn viereisen kerrostalon paikalla sijaitsi useita rakennuksia. Aivan Vääksynjoen penkereellä oli Lahden Osuuskaupan myymälä ja ravintola Osula, jonka terassi oli rakennettu jyrkän jokiluiskan päälle. Vääksyntien suuntaisesti oli Vuoren talo 1880-luvulta, sen kivijalassa toimi Eeva Rahikaisen maitokauppa. Yläkerrassa oli asuntoja ja alakerrassa Osuusliikkeen varastoja. Kerrostalon tontilla olevat rakennukset purettiin vuonna 1982.
    Vääksyntie jatkui entisaikaan suoraan joen ylittävää siltaa pitkin, tie kulki nykyisen kerrostalon autokatoksen viertä pitkin. Sillan jälkeen oli jyrkkä mutka ja sitten oltiinkin kanavalla. Vääksyntie oli tuolloin vielä kapeampi, kävelyteitä ei ollut ja niinpä rakennuksia mahtui jotenkin olemaan myös tien toisella puolen, nykyistä säilynyttä puutalorivistöä vastapäätä. Rakennukset eivät toki voineet olla suurensuuria ja niiden takaa putosi jyrkkä rinne kohti vesimyllyä. Nykyisin paikalla on vanha Myllynkivi opastamassa Vesimyllylle, joskus siinä seisoi kaksikin rakennusta. Toisessa toimi Niemelän lihakauppa, myöhemmin Nurmisen asusteliike, toisessa Leivon nahka- jalkine- ja valjasliike, myöhemmin Sainion pyöräliike ja korjaamo. Vastapäätä, Verhon talon vieritse kulki tie meijerille. Sen tien varrella sijaitsi Jernvallin mansardikattoinen talo, joka oli vanha Luhangasta siirretty kansakoulu. Jernvallin pojat olivat mylläreitä. Meijerille menevän tien risteyksessä oli suutari ja kelloseppä Forströmin liike ja asunto. (Kuvassa Osula. Vanha postikortti)

  13. Vääksynjoki, vesimyllyt
    kohde13uusi


    Asikkalassa on kirjallisten lähteiden mukaan ollut vesimyllyjä 1400-luvulta lähtien ja Vääksynvirta on ollut yksi vanhimmista myllypaikoista. Vesimyllymuseon kanavanpuoleinen hirsirakenne lienee ainakin 1700-luvulta, etuosa taas 1930-luvulta, jolloin rakennusta ja sen myllytekniikkaa uudistettiin. Tuolloin rakennukseen tuli myös sähkölaitos. Vuonna 1955 jauhettiin myllyssä viimeiset jyvät ja museoksi se kunnostettiin 1980-luvulla. Vääksynvirrassa oli kaikkiaan kolme myllyä, joista yksi on kokonaan kadonnut, mutta kolmannesta on joen vastarannalla jäljellä massiiviset lohkokiviperustukset sekä kiviset portaat, jotka johtavat veteen patoluukkujen ollessa auki.
    Näiden historiallisten myllynpaikkojen oheen muodostui asutusta, pikkuruinen muutaman talon myllykylä kestikievareineen jo kauan ennen kanavasuunnitelmia. Vääksystä puhutaan, vaikka kylää nimeltä Vääksy ei Asikkalassa ole koskaan ollut, vaan alue jakautuu tänäkin päivänä virallisesti ottaen Kirkonkylän, Anianpellon ja Hillilän kylien maihin. (Kuva: Asikkalan kotiseutuyhdistyksen arkisto)

  14. Myllytupa
    kohde14uusi


    Myllytupa on ollut talonpoikien taukopaikkana pitkillä jauhatusmatkoilla ja sittemmin mm. Anianpellon mylläri Leinon asuntona. Myllytuvan iästä ei ole tarkkaa tietoa. Sellainen on saattanut sijaita tällä paikalla jo 1700-luvulla. (Kuva: Marjatta Sepän arkisto)

  15. Thurenin huvila
    kohde15uusi


    Tämä pieni talo edustaa Vääksynjoen varren harvinaisia säilyneitä rakennuksia. Nykyään talolle ei enää johda kulkureittiä mistään muualta kuin joen ylittävän kävelysillan kautta. Perimätiedon mukaan rakennus on Anianpellon myllärin tupa. Kerrotaan, että rakennus on siirretty 1892 uittamalla kanavan vastarannalta, Danielson-Kalmarin huvilan mailta lahjoituksena huvilan palvelusväkeen kuuluneelle neiti Thurenille. Pihapiirin muihin rakennuksiin lukeutuvat sauna, joka on ollut alkujaan savusauna, sekä maakellari ja vaja. Nykyisin yksityiskäytössä. (Kuva: Marjatta Sepän arkisto)

  16. Hannulan talo
    kohde16


    Hannulan talo on rakennettu ilmeisesti 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Talossa on kaksi asuinhuoneistoa ja liiketila, joka on rakennettu alkujaan symmetrisen rakennuksen jatkeeksi 1918. Tuohon liiketilalaajennukseen asettui toimimaan Hannulan kauppa. 1950-luvulta liiketilassa toimi Sainion pyöräliike ja –korjaamo ja sen jälkeen tiloissa on toiminut ainakin vaateliike Minttula ja kangaskauppa Anin Soppi. Rauha Jokisen parturiliike toimi nykyisen asuinhuoneiston tiloissa, kunnes muutti vastavalmistuneeseen Säästöpankkitaloon 1951. Tämän jälkeen tiloissa toimi Tukka-Uunona tunnetun Uuno Lehtisen parturiliike. Pihapiiriin kuuluvat sementtitiiliset varasto- ja tallirakennukset. Toisen päätyyn on rakennettu 1950-luvulla lautarakenteinen sauna.

  17. Hilasmaan talo
    kohde17


    Hilasmaan eli Hillbergin talona tunnettu rakennus on hirsirunkoinen ja alun perin se on ollut lyhyempi. Talo on rakennettu 1912 ja laajennettu 1930-luvulla nykyiseen kokoonsa. Rakennuksessa on toiminut Hilasmaan kahvila-ravintola ja Kansallis-Osakepankki. Näihin tiloihin oli portaikot ja sisäänkäynnit Vääksyntien puolelta, mutta rakennuksen siirryttyä asuinkäyttöön on nämä sisäänkäynnit poistettu. Rakennuksen kivijalassa on pikkuruinen liiketila, jossa toimi vuosien saatossa mm. Sammatin asusteliike, kukkakauppa ja keraamiikkapaja, mutta Kaisan Tupaleipomon (2006-2013) myötä talo palasi juurilleen ja käsin tehtyjen leivonnaisten tarina kivijalkakahvilassa jatkuu edelleen uuden omistajan käsissä. Rakennuksen pihapiiriin kuuluvat vanhat piharakennukset, joissa liiteri- ja varastotilojen ohella on hirsirakenteinen sauna.

  18. Osuuskassan talo
    kohde18uusi


    1939 valmistunut rapattu tiilitalo jossa on toiminut mm. Asikkalan Osuuskassa, Apteekki, jonka jälkeen Vääksyn Offset ja Kopio. Alakerrassa toimi Savolan ja Hulda Lehtisen lihakaupat, myöhemmin Asikkalan OP Kiinteistökeskus. Rakennuksessa asui rehtori Helmi Toivonen, jolla oli asunnostaan aitiopaikka tarkkailla etteivät oppilaat kuljeskelleet liian myöhään ulkosalla. Rakennuksen alun perin tasakattoinen etuosa on muutettu harjakattoiseksi parvekkeeksi 2000-luvun alussa. Nykyisin talossa on viisi asuinhuoneistoa sekä kivijalan liiketila, jossa tänä päivänä on monessa muussakin lähiympäristön rakennuksessa toiminut kangaskauppa Anin Soppi. Aiemmin tämän rakennuksen paikalla sijaitsi funkkistyylinen Vääksyn ”kauppapalatsi”, joka valmistui 1929. Valkoinen tasakattoinen funkkisrakennus herätti kummastusta perinteisten puutalojen keskellä. Talo ehti olla paikalla vain puoli vuotta, se tuhoutui tulipalossa 1930. (Kuva Osuuskassan talosta vuodelta 1949)

  19. Puhelinkeskus
    kohde19uusi


    Asikkalan Puhelin Oy:n vuonna 1939 rakennuttama kalkkirapattu tiilitalo toimi alun perin Vääksyn puhelinkeskuksena ja henkilökunnan asuntona. Talossa asui Puhelinlaitoksen monttööri (asentaja) perheineen. Jykevässä kivitalossa ei alun perin ollut lainkaan vesi- ja viemärilinjoja eikä saunaa. Vettä haettiin naapurustossa sijainneen Rukoushuoneen pihassa olleesta kaivosta. Kellarikerros oli kokonaan rakentamaton. Taloa lämmitettiin suurella uunilla, joka sijaitsi keskimmäisessä kerroksessa ja josta kiersi lämmin vesi patteriverkostoon. Puhelinkeskus oli yläkerrassa. Keskus automatisoitiin 60-luvun taitteessa, jolloin alkujaan symmetrista rakennusta myös laajennettiin. Puhelinyhtiö myi rakennuksen yksityisomistukseen 1970-luvun lopussa. Sen jälkeen rakennuksessa toimi silloisten asukkaiden sähköalan yritys, jota varten taloon on rakennettu matala lisäsiipi liiketilaksi. Nykyisin yksityiskäytössä. (Kuva 1950-luvun alusta, Maija Vuorio)

  20. Harjutie 3
    kohde20


    Pieni mansardikattoinen talo on tiettävästi jopa Vääksyn vanhin säilynyt asuinrakennus. Siinä on perimätiedon mukaan asunut mäkitupalaisia kanavan rakennustyön aikaan (1868-71). Rakennuksen vanhin osa on entisen savupirtin hirsikehikko, jonka ympärille talon hirsirunkoa on laajennettu. Nykyiseen kokoonsa talon on rakentanut Adolf Nieminen 1900-luvun alussa. Hänen tyttärensä Ilona asui rakennuksessa koko elämänsä ajan. Rakennusta kunnostetaan, yksityiskäytössä.

  21. Säästöpankkitalo
    kohde21uusi


    Jyhkeä terastirapattu Säästöpankkitalo on valmistunut vuonna 1951. Säästöpankkitalon on suunnitellut Yrjö Lindegren (1900-1952), yksi aikansa vaikuttavimpia arkkitehteja Suomessa. Lindegrenin töistä tunnetuin on Yrjö Jäntin kanssa suunniteltu Olympiastadion. Miten ihmeessä pieneen Vääksyyn sitten saatiin hänen suunnittelemansa rakennus? Vastaus löytyy perhesuhteista; Säästöpankin johtajan Veikko Koskisen ja Yrjö Lindegrenin vaimot olivat sisaruksia. Rakennuksessa toimi alun perin Säästöpankki, jonka lisäksi sen ensimmäiseen kerrokseen muutti Silvosen K-kauppa ja Posti. Pankin tilojen alapuolella olevassa liiketilassa oli V. J. Leinon lihakauppa. Leino toimi tiettäväsi myös rakennuksen talonmiehenä.
    Ylemmissä kerroksissa oli asuntoja, siellä asuivat mm. Säästöpankin johtaja perheineen ja paikkakunnan hammaslääkäri, joka piti myös vastaanottoaan siellä. Asuinkerroksissa toimi myös Rauha Jokisen parturiliike. Jyväskylän ja Lahden väliä kulkevat postiautot kiersivät rakennuksen pohjoispuolitse postitoimiston takaovelle. Myöhemmin liiketiloissa on toiminut mm. Sammatin vaatekauppa ja Pasi Loisan elintarvikekauppa myymäläautojen lastuspaikkoineen. Entisen lihakaupan tiloissa toimi Lauran kukkakauppa ja hautaustoimisto 80-luvulla.
    Ennen Säästöpankkitalon rakentamista paikalla sijaitsi Asikkalan Osuusliikkeen vanha varastomakasiini. Se rajoittui toriin ja maantiehen.

  22. Oksasen talo ja lähiympäristö
    kohde22


    Lauran kauppana nykyisin tunnettu talo on rakennettu vuonna 1952. Silloin rakennuksen länsipäädyn autotalleissa toimi Arvi Oksasen autokorjaamo, huoltoasema ja bensapumput. Oksaselta talon osti Unto Louhi ja Tielaitos vuokrasi Louhelta talosta kaksi autopaikkaa. Aikalaismuisteluiden mukaan talon kellarikerros oli autokorjaamoaikaan todella likainen paja. Oli ihmeellistä, kuinka tiloihin myöhemmin pystyttiin kunnostamaan täysin siisti lihakauppa. Myöhemmin rakennuksessa on toiminut ainakin Apteekki, Osuuskauppa, K-Kauppa Ekin Puoti sekä Vääksyn Offset ja Kopio. Alakerrassa on ollut kuntosalikin. Nyt koko rakennus ja sen pihapiiri ovat tulleet tunnetuksi Lauran Kauppana.
    Vääksyntien ja Vääksynjoen välisellä kaistaleella ei ole säilynyt vanhaa rakennuskantaa vanhaa myllytupaa ja Thurenin huvilaa lukuun ottamatta. Vääksyntie 1:n rivitalon kohdalla sijaitsi aikoinaan Verner Vuoren talo, jonka kulmilta johti tie Norrlinin huvilalle. Risteyksessä oli myös Vääksyn VPK:n pieni lautakoppi, palokunnan varustetaso oli tuolloin varsin vähäinen. Lauran kaupan taakse johtaa vielä tänäkin päivänä kapea tie, joka päättyy vanhaan pihapiiriin. Siinä sijaitsi Pereniuksen talo, kauniilla lasikuistilla varustettu jugendtyylinen rakennus, josta oli huikeat näkymät kanavalle. Rakennus purettiin ilmeisesti 2000-luvulla ja siitä on vain kivijalka jäljellä. Lauran kaupan vieressä, nykyisen liikerakennuksen kohdalla sijaitsi pelto, joka kuului Aino ja Hugo Virtasen taaempana sijainneeseen taloon. Pellon kulmalla oli Virtasen kioski. Alhaalla Vääksynjoen rannassa oli Lovelan talo ja sen suuri navettarakennus. Vääksyntien varressa – tai oikeammin keskellä tietä – seisoi 1970-luvulle saakka suuri rakennus, Hoimelan talo,  jonka historia juonsi ehkä juurensa jopa 1700-luvulle kestikievarina. Tässä rakennuksessa toimi pitkään kauppoja, kuten Asikkalan Osuusliike R.L. ja siipiosassa Asikkalan Säästöpankin konttori. Pankin oven vieressä oli Asikkalan kunnan virallinen ilmoitustaulu. myöhemmin O.E. Nurmisen kauppa ja baari, viimeisenä Ekin Puoti. Tämän rakennuksen vieressä sijainneessa talossa toimi Kahvila Pirtti, sen omistivat Saima ja Joel Leino. (Kuva: Reino Helosuo 1960)

  23. Poliisivankila, Kuntala ja Rukoushuone
    kohde23_vaihtoehto2


    Vääksyntien alkupään rakennukset ovat kadonneet historiaan. Entisaikaan Vääksyn torin kulmalla keskeisellä paikalla teiden risteyksessä sijaitsi kunnankätilön mökki. Tien toisella puolen torin laidalla oli pitkä hevospuomi sekä yleinen käymälä. Ylempänä rinteessä oli Kuntala, pitkä keltainen mansardikattoinen rakennus, jossa toimi kunnanviraston lisäksi myös Kansanhuolto. Taaempana Harjutien risteyksen tuntumassa sijaitsi piirustuksissa juhlavasti nimetty Asikkalan Poliisivankila. Käytännössä siis putka. Harjutien alussa oli asuintalo ja taksiautoilija Kallioisen talo. Kallioisen uudemman talon pihapiirissä on yhä olemassa vanha päärakennus, joskin jo varsin huonokuntoisena. Alempana rinteessä nykyisen liikerakennuksen kohdalla oli Rukoushuone ”Oma Tupa”, joka oli Asikkalan Ompeluseuran rakennuttama talo. Siellä pidettiin mm. pyhäkoulua ja rippikoulua. Rukoushuoneen naapurustossa rinteessä sijaitsi asuinrakennuksia. Nämä rakennukset jäivät 1960-luvun lopussa uusien tuulien alle. Tuona pankkitalorakentamisen kulta-aikana rakennettiin uudet toimitalot Säästöpankille, Osuuspankille ja Kansallis-Osakepankille. Harjutien varteen rakennettiin asuinkerrostalo. (Kuva: osa vanhasta postikortista)

  24. Matkustajakoti Päijänne
    kohde24


    Matkustajakoti Päijänne on Asikkalan ensimmäinen kerrostalo. Sen sisälle kätkeytyy kuitenkin perinteinen mansardikattoinen hirsitalo, jonka pohjalta rakennusta on pikkuhiljaa laajennettu ja korotettu nykyiseen asuunsa, jonka rakennus saavutti 1920-luvun lopulla. Rakennuksen alakerrassa oli pieniä liikehuoneistoja, toisessa kerroksessa suuri ravintolasali ja kolmannessa kerroksessa majoitustilat. Piharakennuksessa oli majoitustiloja, karstaamo ja kylän yhteinen mankeli. 1940-luvulla rakennuksessa pidettiin saksalaisia upseerisotavankeja. Rakennus on saanut uuden elämän Ranskalaisena kyläkauppana. Sen kunnosti kahvila- ja myymäläkäyttöön suomalais-ranskalainen pariskunta vuosina 2013-2014.

  25. Norrlinin huvila ja puisto
    kohde25


    Norrlinin puiston portti on suunniteltu muistuttamaan 1964 puretun Norrlinin huvilan julkisivua. Itse huvila sijaitsi nykyistä puiston porttia vastapäätä hieman Siwan rakennusta taaempana. Huvilan tarinaan liittyy monta merkittävää henkilöä. Alexander ja Elisabet Järnefeltin kulttuuriperhe vietti huvilassa kesiään 1880-luvun alussa, jonka jälkeen huvila siirtyi kasvitieteilijä J.P. Norrlinin omistukseen. Hän perusti huvilan ympärille merkittävän kasvitieteellisen puutarhan, huvilan 10 hehtaarin maat ulottuivat tuolloin aina Vääksynjoen ja Vesijärven rannoille, Kanavaniemeen asti. Huvila puistoineen oli testamentattu kasvitieteelliselle yhdistykselle säilytettäväksi jälkipolville. Onnettomat käänteet johtivat kuitenkin testamentin purkautumiseen ja huvilan kohtaloksi koitui purkaminen linja-autoaseman tieltä. Puutarha peittyi suurelta osin asfaltin alle. Puistosta jäi jäljelle hehtaarin alue Vääksynjoen rantamille, tämän alueen elvyttäminen Norrlinin puistoksi aloitettiin 2008. Puiston huvimajassa Vääksynjoen rannalla voi viettää vaikka pikniktuokion ja kuvitella valkeat veneet, joita Alexander Järnefelt piti joenrannassa kesäisiä kalastus- ja huviretkiä varten. (Kuva: Urho Koskinen 1964)

  26. Nimismiehen talo
    kohde26


    Vesijärventie oli entisaikaan pääkulkuväylä Vääksystä kohti Padasjokea. Tässä tien jyrkässä mutkassa sijaitsevassa talossa asui Asikkalan pitkäaikainen nimismies Toivo Pitkonen, joka toimi virassaan 1919-1960. Hänen toimistonsa ja arkistonsa olivat myös rakennuksessa, toimistoon oli oma sisäänkäynti Vesijärventien puolelta. Nimismiehen tai vallesmannin mutka elävätkin yhä ihmisten puheissa. Rakennus on alkujaan 1800-luvun loppupuolelta ja laajennettu vähitellen nykyiseen asuunsa. Nykyisin yksityiskäytössä.

  27. Ahtola
    kohde27uusi


    Suuren huvilan monimuotoinen katto ja komeat piirteet kiinnittävät ohikulkijan huomion. Talon rakennutti Vesijärven rantatontille vuonna 1910 Asikkalan kirkkoherra Coleruksen (k. 1906) leski, ruustinna Wilhelmiina Sofia Colerus. Taloon asettui asumaan hänen tyttäristään neljä, iältään tuolloin 34-45-vuotiaita. Naiset asuivat suurta taloa ja pitivät talossa ja sen piharakennuksessa mm. koululaiskortteeria, täysihoitolaa ja postitoimistoa. Täysihoitola-aikaan Ahtolassa oli oma laituri, jossa Lahti-Heinola-laivat poikkesivat. Myöhemmin talo siirtyi Asikkalan seurakunnalle. Historiastaan johtuen monet kutsuvat rakennusta pappilaksi. Varsinainen pappila sijaitsi kuitenkin Asikkalan kirkonkylässä. Nykyisin yksityiskäytössä.

  28. Mäkisen huvila
    kohde28


    Padasjoelle johtava tie oli aikanaan pieni kärrypolku, joka pikkuhiljaa leveni maantieksi ja tänä päivänä paikalla on 24-tie molemminpuolisine kevyenliikenteenväylineen. Nämä liikennejärjestelyt ovat muuttaneet Vesijärven huviloiden pihoja olennaisesti, katkaisten yhteyden rantaan ja tämän Mäkisen huvilan kohdalla päärakennus on jäänyt aivan kevyenliikenteenväylään kiinni. Rakennus on nimetty 1900-luvun alun huvila-asukkaidensa mukaan. Täällä kesiään vietti helsinkiläinen lihakauppias Fredrik Mäkinen Ida-vaimoineen. 1940-luvulta lähtien rakennus on ollut ympärivuotisessa asuinkäytössä. Nykyisinkin yksityiskäytössä.

  29. Hinkkasen talo
    kohde29


    Hinkkasen talon vanhin osa saattaa olla Hillilästä 1900-luvun alussa siirretty entinen meijeri, rakennusta on myöhemmin korotettu ja laajennettu. Aikalaismuistojen mukaan talo oli kulmakunnan ensimmäinen kunnollinen asuinrakennus. 1900-luvun alussa talossa asui kansakoulunopettaja Verneri Haverinen, jonka muutettua muualle talo siirtyi kalastusneuvoja Kalle Hinkkaselle perheineen. Nykyisinkin yksityiskäytössä.

  30. Selinheimon huvila Ohtolinna
    kohde30


    Vesijärven rantaan ulottuvalle tontille rakensi 1907 paikallinen rakentaja Kustaa Leino tämän komean huvilan, ja myi rakennuksen sen valmistuttua varatuomari Vilho Selinheimolle. Huvilaan teetettiin huonekalut Helsingissä vankilan verstaassa. Piharakennuksiin lukeutuivat puuliiteri, ulkohuone, jääkellari sekä suuri leikkimökki isolle lapsikatraalle. Puutarhaan hankittiin monipuolisesti hyöty- ja koristekasveja, monia harvinaisuuksiakin yhteishankintoina innokkaan kasviharrastajan, kemian professori Kompan kanssa, jolla oli myös kesähuvila Vesijärven rannalla. Kasvitieteen professori Norrlin lukeutui myös Selinheimon tuttavapiiriin. Huvila siirtyi 1934 Selinheimon pojalle ja myöhemmin edelleen pojantyttärelle. Selinheimon suvun hallussa vuoteen 2006 saakka säilyneen huvilan historia on harvinaisen hyvin tiedossa ja dokumentoitu. Huvila on säilyttänyt ominaispiirteensä ja huvilan uudet omistajat ovat muuttaneet sen ympärivuotiseen asuinkäyttöön rakennuksen historiaa ja perinteistä rakennustapaa kunnioittaen. Rakennus on ollut aina maalattu Hämeen punavalkoisin värein. Maantien halkaiseman tontin rannan puolinen osa on edelleen varatuomari Selinheimon pojantyttären kesäasuntona. Rannassa on huvilan vanha saunarakennus (1935) sekä kesäasunto, jonne johtavat jykevät 1907 rakennetut kiviportaat. Nykyisinkin yksityiskäytössä.

  31. Kanavaniemi
    kohde31


    Kanavaniemi on muodostunut kanavan kaivutöiden yhteydessä 1800-luvun lopulla. Ennen kanavaa ja sitäkin edeltäneitä Vääksynjoen ruoppauksia Vesijärven rantaviiva oli erilainen ja järven pinta useita metrejä korkeammalla.Nykyinen 24-tien kanavan ylittävä silta on valmistunut 1959.  Sitä ennen kanavaniemeen johti kärrypolku, ehkäpä suunnilleen sillä kohtaa, missä aikoinaan ennen kanavaa kulki vanha Ylinen Viipurintie. Tie päättyi töyräälle, jossa sijaitsi mansardikattoinen apteekkari Strandbergin kesäasunto. Tälle asunnolleen apteekkari kulki Norrlinin huvilan maiden kautta kulkevaa tietä pitkin.

    Kasvitieteilijä Norrlin osti kanavaniemestä lisämaata 1911. Norrlinin suvun jälkeen alue siirtyi Sotainvalidien Veljesliiton Lahden piirin  käsiin. Kanavaniemen kiviset katsomorakenteet on rakennettu vuonna 1952 Sotainvalidien Veljesliiton toimesta. Kanavaniemessä oli kaksi pyöreää tanssilavaa, isompiin tapahtumiin tuotiin lisäksi kolmas siirrettävä lava. Kanavaniemessä oli myös kahvila/huoltorakennus. Paikalla pidettiin suuria juhannusjuhlia 1950-luvulta alkaen. Lenita Airisto valittiin siellä Suomenneidoksi. Kanavaniemessä on myös järjestetty ainutlaatuinen Sibelius-ulkoilmakonsertti.

    Huonoon kuntoon päässeet ja ilkivallan kohteeksi joutuneet tanssilavat ja kahvilarakennus purettiin vuonna 1980 ja tänä päivänä niistä on nähtävillä enää pieniä merkkejä. Kivipenkereinen katsomo on yhä olemassa ja sen edustalla suuri pyöreä betonilaatta muistona tanssilavasta. Kanavaniemen kärjessä on pyöreä hiekka-alue, jonka paikalla toinen pyöreä lava sijaitsi. Kahvilarakennus oli pohjaltaan suorakaiteen muotoinen ja sen perustuksista on vielä nähtävillä jälkiä. Paikalta löytyy myös vanha kivijalka kellareineen sekä vanha kaivo.

    Vierasvenesatama ja niemeke, jolla lintutorni sijaitsee, on rakennettu paikalle tuoduista maamassoista 1988. (Kuva tanssilavasta: Reino Helosuo 1957)

  32. Pohjolan talo
    kohde32


    Pohjolan talon ensimmäinen asukas oli sulkuvartija perheineen. Talossa asui vuosien saatossa useampia perheitä, monen ammatti liittyi kanavatyöhön tai laivaliikenteeseen. Alkujaan yksikerroksista ja pohjan alaltaan paljon pienempää taloa laajennettiin ja korotettiin mansardikattoiseksi kanavakasööri Blässarin toimesta 1929. Blässarin leskeltä rakennus siirtyi 1953 Rauma-Repolan Lahden Sahan ja tukkiliikenteen tukikohdaksi. Tämän jälkeen rakennus siirtyi Asikkalan kunnan omistukseen, Pohjolan talossa toimi Asikkalan Matkailu Oy:n toimisto ja info vuosina 1988-2005. Tämän jälkeen kunta on vuokrannut taloa muille toimijoille. Taiteilija Johan Hietalan galleria ja ateljee toimi tiloissa 2005-2012. Nykyisin rakennus on SPR:n Asikkalan osaston käytössä. Pihapiirissä on säilynyt vanhoja omenapuita ja marjapensaita, piharakennukset on purettu 1980-luvulla.

  33. Kanavankasöörin pihapiiri
    kohde33


    Kanavan odotushuoneen (ks. kohde 2) ohella Vääksyn sulkualueen rakennuskantaan kuuluivat kanavakasöörin asuin- ja toimistorakennus (1871-1975) piharakennuksineen sekä odotushuoneen suunnitelleen Thure Hellströmin piirtämä kanavamiesten asuinrakennus (1913-1975) piharakennuksineen tien toisella puolen. Kaunis ja hyvin hoidettu kanavapuisto täydensi kokonaisuuden. Pihapiirissä on säilynyt punamullattu piharakennus vuodelta 1868.

  34. Taidevintti
    kohde34


    Ulkovuoraus kätkee sisälleen jykevän tiilirakennuksen 1950-luvulta. Rakennus oli alun perin Osuusliikkeen kylmä varastorakennus. Myöhemmin julkisivuun on lisätty lämmöneriste ja ulkovuoraus. Rakennuksen yläkerta on avoin yhtenäinen tila ja siellä toimii Asikkalan taiteilijaseuran Taidevintti. Alakerrassa on liiketiloja. Rakennuksen paikalla sijaitsi aiemmin kaksikerroksinen asuinrakennus ja sen pihapiirissä sijaitsi seppä Asseri Hongan paja. Seppä muutti pajansa vuonna 1946 nykyiselle paikalleen terveyskeskuksen viereen.

  35. Kauppias Suomisen talo
    kohde35


    Kauppias Lauri Suominen piti 1920-30-luvun tienoilla rakennuttamassaan talossa kahvilaa ja kauppaa. Vuosien saatossa talo on kokenut monia muutoksia sisältä ja ulkoa, välttynyt täpärästi purku-uhalta ja kokenut paluun juurilleen, toimien jälleen tänä päivänä ravintolana ja kauppana. Myyntiartikkelit tosin ovat varmasti erilaisia kuin kauppias Suomisen aikaan… Rakennuksessa on toiminut myös Matkahuolto. Matkahuollon tarpeisiin rakennettiin uusi rakennuskin nykyiselle parkkipaikalle, se purettiin 1993.

  36. Backmanin huvila
    kohde36


    Näillä main kanavamiljöö on kokenut ehkäpä kaikkein suurimman muutoksen maisemaan. Vielä 1950-luvulla nykyisen kerrostalon ja sittemmin jo puretun seurakuntakeskuksen kohdalla oli hyvin erilainen näkymä. Sulun vieressä sijaitsi Thure Hellströmin piirtämä kanavamiesten talo (1913-1975), sen vierestä kanavan laidalla alkoi Virtasen talon omenatarha, joka vielä tänään kerrostalon edustalla muistuttaa menneestä ajasta. Aino ja Huugo Virtasen talo toimi ensin Gustaf Backmanin huvilana. Nykyisen seurakuntakeskuksen paikalla sijaitsi hulppea merikapteeni Axel Backmanin huvila. Suuri huvila oli rakennettu jykevistä hirsistä. Vääksyn yhteiskoulu toimi huvilassa 1927-1929. Huvilassa on kuvattu ainakin elokuva ”Miehen kylkiluu” 1937,  jossa huvila oli ”apteekki”. Seurakunnan omistukseen siirryttyään huvila toimi jonkin aikaa seurakuntakotina. Seurakunnan omistusaikana rakennuksen alakerrassa oli suuri sali, kaksi pienempää salia, keittiö sekä huoneen ja keittiön käsittävä asunto, jota vuokrattiin asuinkäyttöön. Yläkerrassa toimi partiolaisten kerhohuone. Jyhkeä huvila purettiin uuden seurakuntakeskuksen tieltä, joka valmistui 1978 ja laajennettiin 1994. Sen elinkaari jäi kuitenkin lyhyeksi. Seurakuntakeskus purettiin sisäilmaongelmien takia kevättalvella 2016.

  37. Danielson-Kalmarin huvila Suviniemi
    kohde37


    Valtioneuvos J.R. Danielson-Kalmari osti Suviniemi-nimisen huvilan 1892 ja vietti Vääksyssä kaikki kesät kuolemaansa saakka. Danielson-Kalmari oli myös keskeinen poliitikko ja huvilassa nähtiinkin usein valtiomiehiä sekä perheen tuttavapiiriin kuuluneita kulttuuripersoonia. Huvilan maat ulottuivat Vesijärven rantaan. Vääksynjoki teki mutkan huvilan edustalla ja sen varressa, historiallisen siltaraunion luona oli huvilan pesutupa. Asikkalan kunta osti huvilan 1949. Huvilassa asui rakennuksen talonmiehinä toiminut pariskunta ja siinä toimi vuosein varrella mm. kansakoulu ja retkeilymaja. Pesutupaa ja muualta siirrettyjä hirsirakennuksia hyödynnettiin kesäteatterikäytössä 1950-luvulta lähtien. Huvila kunnostettiin 1920-luvun asuunsa vuonna 1980-luvulla ja sen jälkeen sitä on käytetty näyttely-, museo- ja juhlatiloina. Puutarhan istutukset ja hiekkakäytävät on niinikään palautettu 1920-luvun asuun 1990-luvulla.

  38. Ylisen Viipurintien sillanrauniot
    kohde38


    Historiallisen ajan sillanraunio sijaitsee Vääksynjoen uoman päätepisteen lähellä joenuoman molemmin puolin. Tällä kohtaa Ylinen Viipurintie ylitti Vääksynjoen, tuolloin ei kanavaa vielä ollut olemassa. Silta  on  merkitty  vuoden  1775  Vääksynjoen  karttaan. Sillan lähellä sijaitsi suuri kruununmakasiini. Sillasta on jäljellä kivistä ja maasta rakennetut ajosillat, eteläpuolen sillanpielessä on nähtävillä suurista kivenlohkareista kylmämuurattua  kiveystä. Raunioita peittää paikoin paksu kerros ajan saatossa maatunutta ja kerrostunutta maata. Sillalle vieneen tien päällä on ollut myöhemmin hirsirakennus, jonka kivijalka on näkyvissä. Kyseessä oli Danielson-Kalmarin huvilan pesutupa.
    Näillä main sijaitsi ennen kanavan tekoa vanha Roosin ratsutila, joka oli Anianpellon kylän suurin kantatila. Kanavan tieltä Roosin päärakennus rakennettiin uudelle paikalleen. Nykyisin Mikkolan kartanona tunnettu tila sijaitsee Vääksyn keskustassa.

  39. Metsälinna
    kohde39


    24-tien ja terveyskeskuksen väliin jäänyt huvila sijaitsi alkujaan hulppealla Vesijärven rantatontilla. Tie on myöhemmin katkaissut yhteyden rantaan. Paikalliset puhuvat Kompan tai Sirkkusen huvilasta. Alkuperäisen huvilan tälle paikalle rakennutti professori Lang. Langin ensimmäinen huvila paloi vastavalmistuneena 1891, mutta se rakennettiin pikimmiten uudelleen. Langien huvila muistutti ulkonäöltään paljon Danielson-Kalmarin huvilaa, mutta oli hieman pienempi. Paikan seuraavaksi omistajaksi tuli professori Komppa, joka rakennutti paikalla nykyisin olevan pystyhirsirunkoisen huvilan vuonna 1915. Komppa oli innokas kasvillisuuden harrastaja. Hän keräsi Vesijärven rantatontilleen valtavasti erilaisia kasveja, näitä erikoisuuksia on yhä nähtävissä paikoin nykyisen uimarannan ympäröivässä kasvillisuudessa. Kun Komppa myi huvilansa tehtailija Sirkkuselle ja muutti suotuisamman ilmaston Tammistoon Karjalohjalle, hänen mukaansa Vääksystä lähti kaksi junanvaunullista kasveja. Kompan Tammistoon sittemmin luoma arboretum on nykyisin yleisölle avoin vierailukohde.

  40. Vääksyn kansakoulu
    kohde40uusi


    Vääksy itsenäistyi omaksi koulupiirikseen 1925 uuden kansakoulun valmistuttua. Koulussa oli kolme luokkahuonetta, luokkia oli kuusi: kaksi ala- ja neljä yläkansakoululuokkaa. Kaksikerroksinen siipiosa toimi opettajien asuntoina. Koulu toimi vuoteen 1968 asti, jolloin Vääksyn koulukeskukseen valmistui uusi koulu. Oppilasmäärien kasvaessa rakennus otettiin vielä uudelleen koulukäyttöön ensimmäisille luokille 1978-1987, kunnes Anianpellon koulu valmistui. Rakennus oli nuorisotoimen käytössä 1980-luvun lopulta vuoteen 2014, jolloin nuorisotoimi siirtyi uudelle Aurinkovuoren koululle. Kansakoulun suureen pihapiiriin kuuluivat sauna ja ulkorakennus, jossa oli myös navetta. Takapihalla oli kasvimaa ja puutarha. Kansakoulun ulkovuoraus on vuodelta 1936. Koulun ikkunat ovat säilyneet alkuperäisinä. Koulun sisäänkäynneistä yksi on poistettu ja yksi on käännetty toisen kulkusuuntaan. Katon lappeella olleet puolikaaren muotoiset kattolyhdyt on poistettu. Muuten vanha kansakoulu on pitkälti alkuperäisen kaltaisessa asussaan. (Kuva: Marjatta Sepän arkistosta)

  41. Sairaalat ja Saran talo
    kohde41_1


    Vanhan kansakoulun viereisellä tontilla sijaitsi luotsi Helinin eli Harjukarin talo (kuvassa). Tämän talon kohtaloksi koitui parkkipaikkasuunnitelmat, joiden alta kunta lunasti talon itselleen. Parkkipaikkaa ei tullut, taloon otettiin vuokralaisia. Vuokralaisten käsissä huonoon kuntoon joutunut talo koki purkutuomion. Vastapäätä luotsin taloa sijaitsi kulkutautisairaala ja sen vieressä kunnansairaala. Kunnansairaalaan johti kaunis syreenikuja.  Nämä rakennukset on purettu virastotalon ja asuinkerrostalon tieltä. Vielä joitain vuosia sitten Vääksyn matkustajakotien kulta-ajasta muistutti vanhaa kansakoulua vastapäinen Saran talo (1868-2010) suurine puutarhoineen ja piharakennuksineen. Saran täysihoitola toimi rakennuksessa 1920-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Kesäasukkaiden joukossa oli mm. Danielson-Kalmarin vieraita. Talvisin rakennuksessa oli koululaiskortteeri. Kakasikerroksisessa piharakennuksessa toimi limonaditehdas, jonka toiminta ja laitteet ostettiin Saralle Apteekintalosta. Piharakennuksessa valmistettiin myös jäätelöä, jota myytiin Saran kioskilla kanavalla. Saralla toimi myös kutomo, jonka tuplaleveät kangaspuut on pelastettu Asikkalan kotiseutuyhdistykseen. Saran rakennuksen vaiheet ja historia on dokumentoitu purkamisen yhteydessä. (Kuva: Aarne Harjukarin arkistosta)

  42. Kukkaiskujan talot
    kohde42


    Sulkumiehentien entinen nimi Kukkaiskuja kertoo tarinaa alueen historiasta. Kujan varrella oli Mikkolan kartanon vuokramökkejä, joita asukkaat lunastivat itselleen 1900-luvun alkupuolella. Talojen pihoissa kasvatettiin kukkia myytäväksi Lahden torilla. Edelleen vanhojen kestävien perinnekasvien kukkaloisto täyttää useat kadunvarren pihapiirit keväästä syksyyn. Joitakin vanhoja rakennuksia pihapiireineen on säilynyt melko muuttumattomina, joissakin rakennuksia on uusittu, mutta kukkaloisto muistuttaa historiasta.

  43. Purman talo
    kohde43


    Tila on lohkaistu Mikkolan kartanon maista 1915 ja ensimmäisenä pihapiiriin lienee valmistunut saunarakennus ja seuraavana päärakennus. Päärakennusta on pidennetty rungon suuntaisesti 1990-luvun alussa. Punamullattu saunarakennus, johon kuuluu saunatupa helloineen, on säilynyt sisätiloiltaankin lähes alkuperäisessä asussaan, lisäksi pihapiiriin kuuluu piharakennus, jota on jatkettu myöhemmin. Rakennuksesta puhutaan Purman talona, sillä se toimi henkikirjoittaja Erkki Purman asuntona ja toimistona 1950-luvulta lähtien. Sitä ennen talossa toimi Römbergin kangaskauppa. Nykyisin yksityiskäytössä.

  44. Rullarata
    kohde44


    Rillitie ja Rullatie on nimetty vanhan rullaradan mukaan. Teiden kohdalla oli 1800-luvun lopussa tukinkuljetuslaitos, joka höyrykoneen voimalla veti tukkeja Päijänteeltä ylös mäelle josta ne laskettiin omalla painollaan mäkeä alas Vesijärven puolelle. Lahteen sahan perustanut August Fellman rakennutti rullaradan voidakseen kuljettaa tukit Päijänteeltä Vesijärven puolelle edelleen Lahteen sahattavaksi. Kanavassakin kulki tukkilauttoja, mutta vaatimus tukkien kuorimisesta tai erikoisvalmisteisista proomuista jotka olisivat vähentäneet kuoren irtoamisen kanavaan lisäsi uiton kustannuksia ja hidasti sahan omistajan näkökulmasta turhaan prosessia. Tampereen Pispalaan oli valmistunut rullarata muutamaa vuotta aiemmin ja tästä Fellman sai idean tehdä vastaava myös Vääksyyn. Rullarataa pitkin kuljetettiin mittavat määrät tukkeja, jopa 300 järeä ja 1000 pientä tukkia päivässä. Rata jäi pois käytöstä 1898. Rakenteet purettiin 1905 eikä radasta tai höyrykoneasemasta ole tiettävästi säilynyt valokuvia.

  45. Nuorisoseurantalo, Asikkalan yhteiskoulu
    kohde45


    Nuorisoseuran komean talon historiasta muistuttaa enää vuonna 1943 paljastettu muistomerkki Etelä-Hämeen Nuorisoseuratyön aloittamisesta. Rakennus sijaitsi nykyisellä koulunmäellä. Nuorisoseuran talon piha-alueella oli myös laululava sekä yleisökenttä. Nuorisoseurantalon vihkiäisiä 2.8.1896 vietettiin juhlavissa merkeissä. Juhlapuhetta oli pitämässä mm. professori Danielson-Kalmari. Sanomalehdessä ylistettiin talon olevan ”komein laatuaan maaseudulla. Siinä on 5 isoa huonetta, avara etehinen ja komea juhlasali, jossa on tilava, hyvillä kulisseilla ja neiti Holmströmin maalaamalla esiripulla varustettu näyttämö ja sitä vastapäisellä seinällä komea parveke. Kaikki on ajanmukaista, tarkoitustaan vastaavaa.”Asikkalan yhteiskoulun on suunnitellut kouluhallituksen arkkitehti Toivo Salervo vuonna 1929. Yhteiskoulun vihkiäisiä vietettiin 1931. Sen viereen on vuosikymmenten kuluessa rakentunut Vääksyn koulukeskus. Alkujaan yhteiskoulu oli julkisivuiltaan symmetrinen ikkuna-aukotuksia myöten. (Kuvassa nuorisoseurantalo, Marjatta Sepän arkisto)