Rantala-huvila kuului Järnefelt-suvulle, jonka jälkeen sen omisti kasvitieteen professori Norrlin. Huvila purettiin 1960-luvulla sen kulttuurihistoriallisia arvoja ymmärtämättä.

Kesäasumisen muistoja 1920-30-luvulta

”Kesäll siäl o valla koko Suome taile- ja herrasväk.” (Lahti-lehti 1928)

Vääksyn kesäasukkaisiin kuului myös arkkitehti Salme (o.s. Setälän) ja pankinjohtaja (myöh. taloustoimittaja) Frithjof Cornerin perhe. Heidän tyttärensä Helmiriitta Honkanen (s.1920) muistelee perheensä kesänviettoa Vääksyssä:

Arvo Ylppö suositteli meille Vääksyä kesänviettopaikaksi harjuilmaston terveellisyyden vuoksi. Kesällä 1927 olimme vuokralaisina kasvitieteen professori Johan Norrlinin lesken kartanossa monen muun perheen kanssa.  Siellä isällä ja äidillä oli oma huone ja apulaisellamme Saimalla, veljelläni Samilla ja minulla oli asuttavana suuri tupa.

Salme Corner Norrlinin huvilan edustalla 1927. Huvilan puutarhassa kasvoi jättitatar. Kuva: Frithjof Corner

Salme Corner Norrlinin huvilan edustalla 1927. Huvilan puutarhassa kasvoi jättitatar. Kuva: Frithjof Corner

Norrlinin kartanossa viettivät kesiään myös ruotsin kielen opettaja Arttur Sigberg perheineen, Alkion perhe Helsingistä, pikkumökissä Strömberg (myöhemmin Siilasvuo) ja rantatuvassa professori Gunnar Castrén perheineen. Kylälle oli suuri ihme, kun Strömbergin isä tuli lentokoneella viikonlopuksi Vesijärven rannalle. Yleensä perheet kävivät syömässä Vuorisen täyshoitolassa, mutta minä ja Sam haimme ruokamme portöörillä Vuorisen täyshoitolasta kotiin.

Strönbergin perhettä mökkinsä edustalla Vääksyssä 1927-1928. Kuva: Frithjof Corner

Strömbergin perhettä mökkinsä edustalla Vääksyssä 1927-1928. Kuva: Frithjof Corner

Vääksy oli erikoisesti ooppera- ja balettiväen suosiossa. Vuorisella asui oopperanjohtaja Edvard Fazer, joka rakasti ruusujen kasvattamista. Musiikkikoulun pitäjällä Gustaf Wäinö Rautawaaralla (alkujaan Jernberg) oli oma pieni mökki saaressa. Tutustuin perheen lapsiin Aulikkiin ja Penttiin. Aulikista tuli nimekäs oopperalaulaja ja Pentistä sellisti. Pappa Rautawaara sanoi, että huvilanomistajalla on kaksi onnellista hetkeä – kun hän ostaa huvilan ja sitten myy sen.  Myös balettitaiteilijat Säilän tytöt Airi ja Liisa ja oopperataiteilija Arto Martikainen viettivät kesiään Vääksyssä. Martikainen menetti vain sodassa kätensä.

Vanhempieni avioeron jälkeen asuimme muutaman vuoden eri taloissa vuokralla, kunnes oma huvilamme valmistui v. 1934–1935.

Setälän huvilan kaksikerroksinen saunarakennus Päijänteen rannalla

Setälän huvilan kaksikerroksinen saunarakennus Päijänteen rannalla

Traditioihin kuului, että joka päivä klo 16 menimme kanavalle päästämään matkustajalaivat. Ensimmäisenä tuli Suomi vuoropäivin Jyväskylän kanssa, sitten oli Vellamo, pyöreä kuin kapteenikin, edelleen Heinola ja lopuksi Tiirismaa ja taisi olla Aallotarkin. Koko kylällä – tai ainakin kesävierailla – oli tapana olla mukana päästämässä laivoja. Siellä olivat Hopun tytöt veljensä Kaarlon kanssa, Lepo Laurilan Ritva veljensä kanssa. Lauriloilla oli Vääksyssä täyshoitola kesäisin, isä oli muusikko. Mikkolan kartanon tytöt kävivät harvemmin, mutta heidän veljensä Valle saattoi karauttaa sillan yli hevosella, vaikka sillalla oli kyltti ”Juosten ajaminen kielletty, sakko 40 markkaa”.

(c) Helmiriitta Honkanen