Pieni historiikki, osa 1: Vääksy ennen kanavaa

Pieni historiikki, osa 1: Vääksy ennen kanavaa

Vesistöt, vesireittien yhtymäkohdat ja kosket olivat ennen muinoin monella tapaa merkittäviä paitsi kulkureitteinä, myös elinolosuhteiden tarjoajana. Tällaisiin maiseman solmukohtiin kehittyi asutusta ja toimintaa. Vääksynjoessa on aikojen saatossa sijainnut useita myllyjä, ensimmäiset kirjalliset lähteet Vääksynjoen (Wäksyström) myllyistä löytyvät 1400-luvun lopulta. Tähän vesi- ja tiereittien risteykseen ja myllymatkalaisten iloksi Asikkalassa perunanviljelystäkin ahkerasti opettanut pappi Axel Laurell perusti kahden Bröijerin upseeriveljeksen kanssa kestikievarin 1700-luvulla.

Vääksyn vaatimaton myllykylä käsittikin 1700-luvulla lähinnä tuon kestikievarin ja joitakin myllytupia pitkien matkojen päästä jauhattamaan saapuneille talonpojille. Virallisesti Vääksy ei ole edes kylä, vaan Vääksynjoen tienoilla risteävät kolmen kylän rajat: Asikkalan kirkonkylän, Hillilän ja Anianpellon kylien. Lähin kyläkeskittymä sijaitsi Anianpellossa noin puolentoista kilometrin etäisyydellä Vääksynjoesta. Asikkalan kirkonkylään matkaa on noin viisi kilometriä ja Hillilään kymmenkunta. Useiden lähteiden mukaan Vääksy-nimi saattaa juontaa juurensa ruotsin kielen sanoista Wäg ja Sjö. Vääksy-sanan takana voi olla myös esisuomalainen nimitys vieks, viiks, vääks, joka tarkoittaa kahden järven välistä laskujokea.

Jo myllykylän aikaan Vääksynjoen liepeillä tapahtui erilaista liikennöintiä ja toimintaa. Päijänteen rannalla, Telakkarannassa lähellä nykyistä kanavan suuta oli ainakin jo 1800-luvun puolivälissä lastauspaikka, satama johon kuljetettiin Päijänteen pieniltä sahoilta lautoja ja kuljetettiin edelleen Vääksyn kannaksen yli Vesijärvelle. Ylisen Viipurintien poikkitie Sairakkalasta Asikkalaan ylitti Vääksynjoen lähellä Vesijärven rantaa. Sillan kivipenkereet ovat muinaisjäännöksenä yhä jäljellä. 1700-luvun kartalla sillan lähellä näkyy suuri kruununmakasiini. Sillan kupeessa toimi myös postikonttori (1755-69), jonka hoidosta kruununmakasiinin hoitaja vastasi. Todennäköisesti parhaiten Vääksyn alue tunnettiin Anianpellon markkinoista, joita oli järjestetty 1700-luvun alkupuolelta saakka. Tuona aikana, jolloin kaupankäynti oli maaseudulla muutoin kiellettyä, maalaismarkkinoiden merkitys oli laajallakin ympäröivällä alueella huomattavan suuri.

Vesi- ja tiereittien kannalta tärkeällä paikalla sijaitsevan Vääksynjoen paikalle kohdistui useita kanavointihankkeita 1700-luvulta lähtien. Niihin liittyi myös kauppalasuunnitelmia. Vuonna 1755 suunnitelmat olivat jo niin pitkällä, että Tukholmassa oli tehty periaatepäätös Anianpellon kauppalan perustamisesta. Paikkakuntalaisten vastustuksesta ja monista muista syistä johtuen kauppalahanke hautautui, tullakseen uudelleen esille vuonna 1775. Tuolloin Anianpellon kylässä henkilökohtaisesti vieraillut kuningas Kustaa III päätti Tampereen, Mikkelin ja Anianpellon kauppaloiden perustamisesta ja niille laadittiin asemakaavat. Anianpellon osalta hanke ei lopulta edennyt, mutta vielä 1800-luvun puolivälissä kauppalasuunnitelmia heräteltiin henkiin rautatie- ja kanavointihankkeiden yhteydessä. Joka tapauksessa, useammastakin pitkälle edenneestä suunnitelmasta huolimatta Anianpellon kauppalaa ei koskaan syntynyt. Kanavahanke sen sijaan eteni vuonna 1868, samaan aikaan tehtiin päätös Lahden kautta kulkevat Riihimäki-Pietari-rautatien rakentamisesta. Kauppala ja myöhemmin kaupunki syntyi Anianpellon sijasta Lahteen, uuteen rautatieliikenteen solmukohtaan.

(c) Reetta Nousiainen

Artikkelin kuva: postikorttikuva Vääksynjoelta. Laiturilla seisomassa keskimyllyn mylläri Joonas ja vaimonsa Vilhelmiina Jernvall.

Lähteet:
Blomstedt 1981, Asikkalan historia. Blåfield 2014, Telakkaranta alueen historiaselvitys (kaavoituksen liiteaineisto). Kuninkaankartasto, Anianpelto www.vanhakartta.fi. Lilius & Kärki 2014, Suomen kaupunkirakentamisen historia I & II. Lounatvuori & Putkonen (toim) Rakennusperintömme, kulttuuriympäristön lukukirja. Mäkelä-Alitalon artikkeli kirjassa Oijala & al. (toim.) 2015, Poimintoja Päijät-Hämeestä.