Puiston tarina

Norrlinin puiston tarina

Johan Petter Norrlin syntyi Viitailan kylässä vuonna 1842. Hän oli pohjoismaisen kasvitieteen uranuurtajia ja hänet tunnettiin muun muassa jäkälien ja keltanoiden (Hieracium) erikoistuntijana ja tutkijana. J. P. Norrlin toimi 1879-1903 Helsingin yliopiston kasvitieteen professorina. Lähes kaikki Suomen 1900-luvun alun johtavista kasvitieteilijöistä olivat olleet hänen opissaan. Norrlin tutki myös läheistä Vesijärveä, josta hän löysi aikansa sensaatiomaisia harvinaisuuksia. Havainnot on julkaistu laajassa pitäjänkasviossa 1870. J.P.Norrlin vaikutti voimakkaasti ympäristöliikkeen syntyyn kirjoittamalla 1898 harvinaisten lajien suojelusta ja pienten yksityisten rauhoitusalueiden perustamisesta.

1880-luvulla J.P. Norrlin osti kesänvietto- ja eläkepäivikseen Järnefelt-suvun omistuksessa olleen Rantala-huvilan, joka sijaitsi nykyistä puiston pääporttia vastapäätä.

Näin kirjoitti Aino Sibelius sisarelleen Elli Järnefeltille elokuussa 1895 Vaaniasta: ”Sunnuntaina kävimme täältä käsin kaikki meidän suurella kirkko veneellä Vääksyssä. Meidän vanhalla paikalla (Rantala) käytiin keinulla saakka ja sitten sieltä tullessa kutsuivat ne professorilaiset (Norrlin) meitä sisään kahville ja pyysivät vielä päivällisille ja yöksikin, vaan meillä oli kiire pois, niin joimme vaan siellä hyvät kahvit ja läksimme kanavan rantaan — Se meidän talo on paljon muutettu sisältä, verandan edusta on täynnä pyöreitä kukkapenkkejä ja kapeita hiekkakäytäviä —” (Aino Sibeliuksen kirjeitä Järnefelt-suvun jäsenille, toim. SuviSirkku Talas) Aino Sibelius oli viettänyt lapsuudenkesiään tuolla huvilalla 1880-1883.

Norrlinin huvila "Rantala" vuonna 1964 vähän  ennen purkamista. Kuvan on ottanut Urho Koskinen.

Norrlinin huvila ”Rantala” vuonna 1964 vähän ennen purkamista. Kuvan on ottanut Urho Koskinen.

Huvilan ympärillä oli kuuden hehtaarin kokoinen puistoalue, johon muodostui Norrlinin ansiosta merkittävä kasvitieteellinen puutarha. Laajoilta ulkomaille kohdistuneilta tutkimusmatkoiltaan hän keräsi täkäläisen ilmaston kestäviä kasveja ja istutti niitä puistoonsa.  Professori Norrlin vaikutti myös Vääksyn huvila-asukkaiden puutarhoihin; hän suunnitteli ainakin Selinheimon huvilan puutarhan ja tilasi sinne kasveja ulkomaita myöten.

J.P. Norrlin kuoli 1917. Hän testamenttasi kasvitieteellisen puistonsa Societas pro Fauna et Flora Fennicalle, jotta puisto säilyisi jälkipolville. Testamentin täytäntöönpanossa kohdattiin kuitenkin ongelmia ja erinäisten vaiheiden jälkeen huvila lopulta purettiin 1960-luvulla linja-autoaseman tieltä.

Puistosta nykyisin jäljellä oleva, 1,2 hehtaarin kokoinen alue Vääksynjoen rannalla on Asikkalan kunnan omistuksessa. Sen elvyttämisen luonnonpuistoksi käynnistivät kaksi yhdistystä; Vanhan Vääksyn Kehittämisyhdistys ja Norrlinin puiston ystävät. Alue oli tuolloin pahasti umpeen kasvanut eikä alueella ollut puistokäytön mahdollistavia kulkuväyliä. Vanhan Vääksyn Kehittämisyhdistys vuokrasi puiston Asikkalan kunnalta kymmeneksi vuodeksi ja käynnisti EU-rahoitteisen puistohankkeen, jonka aikana vuosina 2008-2010 puiston alueelle tehtiin kulkuväylät, portaat, portti, huvimaja ja penkkejä. Risukoitunutta kasvillisuutta raivattiin ja tehtiin uusia istutusalueita. Mittava vapaaehtoisten kansalaisten talkootyöpanos mahdollisti osaltaan puiston kunnostamisen.